Marko kirjoittaa:
Torstai-aamu alkoi pilvisenä, totesimme hotellin
internet-päätteeltä vallitsevan sään olevan “OVC004” eli
täysi pilvikatto 400 jalan korkeudella, näkymä hotellin
ikkunasta oli enteillyt samansuuntaista..
Päätimme siirtyä rauhallisesti aamiaiselle ja jättää lentosuunnitelmat alkamaan kello 10 ekalle legille ja samalla
30 minuuttia myöhemmin toiselle lento-osuudelle. Ensimmäinen
lento sujui pienen ilmoittautumispaikan etsinnän merkeissä
mutta sen jälkeen löysimme kohdekenttämme mukavasti reitille
sattunutta tietä seuraten. Hiljaista oli paikallisella
korpikentällä.
Seuraava lento vei meidät sitten jo Pohjanmeren rannalle ja
radioliikenne alkoi aktivoitua ja muuta liikennettä oli jo
selvästi enemmän. Lento meni tyylikäästi ja lopussa
jouduimme odottamaan noin 5 minuuttia kiitotien vapautumista
liikenteen takia. Pilottina toiminut Marko onistui
pompauttamaan onistuneen lennon jälkeen aikamoisen loikan
kiitotiellä mutta alas tultiin varmasti – ja Cessnan
pääteline kestää kyllä..
Saksalaisten Diamond laskeutui meidän peräämme. Me teimme
saman tien puhelimella jatkoplaaneja joita ilman ei lennellä
C-luokan ilmatilassa. Antti sai plaanit jätettyä puhelimitse
ja me aloimme valmistautua seuraavalle etapille. Kun
käynnistelyn jälkeen otimme yhteyttä torniin, lennonjohtaja
löysi kyllä lentosuunnitelmamme – tosin ne olikin tehty
huomiselle päivälle! Lennonjohtaja lupasi korjata asian ja
antoi samalla selvityksen rullata kiitotielle lähtöä varten.
Noustessamme ilmaan hän lupasi korjata myös muutkin
väärälle päivälle tehdyt plaanit.
Seuraavaksi ohitimme Helsingörin kaupungin josta lautat
ylittävät kapean Juutinrauman. Ja sorvasime laskun
idylliselle Landskronan kentälle. Kentän kerhorakenus oli
tosi komea eikä hangaareisakaan ollut moittimista. Aurinko
helotti ja elämä oli muutenkin mallillaan.
Seuraava legi vie meidät kohti vilkasta Malmön (Sturup)
kentää. Välittömästi lentoonlähdön jälkeen veivasimme
taajuuden Malmö Controlille joka kuitenkin ohjasi meidät heti
eteenpäin mutta ilmeisen väärälle taajuudelle. Tällä
taajuudella käytiin vilkasta lähialuekeskustelua ja
mihinkään yhteydenottoihimme ei reagoitu. Tiukan väännön
ja taajuudelta toiselle pomppimisen jälkeen saimme vihdoin
yhteyden Sturupin torniin ja ymmärettävän selvityksen ja
tulimme laskuun kentälle jossa oli tosi international
meininki.
Vuorokoneita ja GA lFR-koneita ja liikesuihkuja meni ja tuli
tiuhaan. Vihdoin viimein saapui pyytämämme tankkaus –
tietysti ensimmäinen auto tarjosi 100LL lentobensiiniä
(eihän nyt Cessna voi kerosiinia käyttää!) ja vasta
toisella yrittämällä saimme JET A1:stä.
Ajoimme hienolla Airport Security -autolla (tummenetut miami vice -tyyliset ikkunat) terminaalirakenukseen – syömään ja
plaanien tekoon.
Plaanit tehtyämme menimme turvatarkastuksen läpi syömään transit-halliin. Oli muuten tosi hieno piipaava
vuorolappusysteemi (kuva laitteesta yllä). Ruuan jälkeen
nopeasti koneelle ja lähtö Ronnebyn kentälle ja takaisin
Suomea kohti.
Rönnebyn kentällä pikavaihto ja Marko puikkoihin, sekä
nokka kohti yöpymispaikaa, Ölandan saaren pohjoiskärjessä
olevaa kenttää telttamajoitukseen.
Kenttä oli tosi ”korpikenttä” – ei ristin sielua, vain
lampaat ja linnut seuranamme.
Aamulla teltan purku ja koneen pakkaus + tarkistukset ja
lentoon plaanin mukaan kello 8:30 – kohti Gotlantia ja
Visby:tä. Vaara-alueet kiertäen laskuun Visbyhyn ja JET-A1
tankkaus.
