Yöpyminen Riikassa, sieltä Leipajan ja Kärdlan ja Kuressaaren kautta Malmille
Kävelykierros ja ruokailu Riikan vilkaassa yöelämässä. Vetäydyimme kuitenkin hyvissä ajoin majapaikaan sillä
viimeinen lentopäivä olisi vielä edessä.
Tuumasimme että yksi kännykkä riittää herättämään puoli setsemältä jolloin olisimme valmiina kentällä
sopivasti edellispäivänä jätettyyn plaaniin nähden. Ainoa ongelma oli että Marko asetti sen yhden kännykän
herättämään sitten puoli kahdeksalta eli tunnin liian myöhään. Aamulla olikin vuorossa pika pikaa aamutoimet
sillä olimme tunnin aikataulusta myöhässä. Hostellin kulmalta taksi kentälle ja erittäin sujuvasti
lentohenkilöstön ovesta läpi ja autokuljetuksella briefingiin ja kenttämaksujen (50 eur, 37 latia) maksuun.
Koneen tankkaus sujui sekin hyvin oiken kahden tankkiauton avustamana.
Olemme huomanneet että tankkaajat säännölisesti etsivät tankkeja siiven streevan ulkopuolelta ja että korkkien
avaaminen on heille kohtuullisen hankalaa, lieneekö korkin malli ja toiminta erilaista kuin muissa jettikoneissa?
Kuljetukset Baltian kentillä sujuvat muuten ripeasti sillä yleensä yksi ja sama auto ja saattaja hoitaa koko ketjun
läpi. Ruotsissa kuljetusta saatiin vain Malmön kentällä mutta siellä yleisilmailuplatalla seisoskeli 12-15 henkeä
kuljetusta odottamassa.
Lentoonlähdossä OH-CAU antoi rullaustiellä kauniisti tilaa AIR-balticin 737:lle ja suoritti lentoonlähdön kiitotieltä
33, vasen kaarto kohti ARNIS:ta josta TROKAT:in kautta Leipajan kentälle 3000 ft.
Tapaamamme AIR Balticin kapteeni muuten kertoi että heillä olisi tarvetta lentäjille – kalusto on fokkereita ja
Boeingeja. Tarvetta olisi kuulemma monille piloteille.
Sää lennolla on taas kerran CAVOK ja 3000 jalan korkeudella mukavan tasaista joten läppärillä kirjoittelu sujuu hyvin. Leipajan lennonjohto ilmoitti meille juuri selvituksen TROGATin kautta 3000 ft ja ilmoitettava kun kenttä näkyy. Leipaja ei näyttänyt ilmasta eikä paikan päältä katsottuna kovin kutsuvalta matkakohteelta. Kentällä pikainen passintarkastus ja kenttämaksujen suoritus, noin 34 euroa.
Lentoonlähdön jälkeen kurssi pohjoiseen kohti Kuresaarta. Kuresaaren lennonjohtaja toivotti tervetulleeksi ja antoi
selvityksen suoraan kentälle.
Laskun jälkeen havaitsimme paljon tuttuja koneita platalla. Finnairin lentokerhon Debonair OH-BDA oli Laukkasen Antin ohjaamana paikalla ja oli rivissä eräs kaunis Cessnakin, nimittäin OH-CTL Malmilta.
Hepokankaan Juha oli saapunut meitä vastaan ja hän tarjosi meille kyydin keskustaan syömään. Seurueeseen kuului myös pieni kissanpoika.
Juha heitti meidät myös takaisin kentälle, vastapalveluksena lupasimme käydä ilmakuvaamassa Ratsukievarin joka sijaitsee n. 30 km Kuressaaresta länteen ( www.ratsukievari.ee, puh +372
5113395, raija.ikalainen-(at)-ratsukievari.ee) – paikalla on mönkijöitä, jeeppejä, ratsuja yms., ja tarvittaessa
järjestyy kuljetus kentältä paikalle ja takaisin.
Kuvauskeikan jälkeen jatkoimme kohti Hiidenmaata ja Kärdlaan, josta passintarkastuksen jälkeen viimeinen legi kotiin Malmille.
Kärdlan kentällä tapasmme tutun lennonjohtajan joka ylpeänä esitteli uutta tutkalaitteistoaan. Hän oli tilannut
passintarkastuksen paikalle meitä odottamaan joten pääsimme jatkamaan matkaa pikaisesti.
Lentosuunnitelma oli yksinkertainen, “from Kärdla direct to NOKKA 5500 ft”. Vastassa meitä Malmilla oli tuttuja
kerholaisia. Passintarkastuksen ja koneen tankkauksen jälkeen kamojen ja koneen siivous.
Kaiken kaikkiaan tämä meille ensimmäinen lentomatka Ruotsiin ja Latviaan oli erittäin positiivinen kokemus. Lentäminen itsessään oli helppoa, se tosin vaatii hieman enemmän suunnittelua ja lentosuunnitelmien tekoa kun paikallislennot Suomessa.
OH-CAU pelasi hienosti ja Garminin GPS oli korvaamaton apu navigoinnissa. Lentämällä tajuaa hyvin maapallomme pienuutta – 9500 jalan eli vajaan kolmen kilometrin korkeudesta näkee hyvin yhtä aikaa Gotlannin ja Latvian rannikon, samoin myös Ruotsin Länsirannikko ja Tanska tulee yllättävän nopeasti vastaan. Suosittelemme kaikille muillekin vastaavia keikkoja.
Antti, Marko ja Jan
