Keväinen lentoretki Viroon

Tiistaina oli aika toteuttaa jo viikon suunnitteilla ollut päivän lentoretki keväisiä maisemia tutkaillen. Juhan kanssa olimme seuranneet mielenkiinnolla tuhkapilvien ja lentokieltoalueiden etenemistä ja maanantai-iltana sovimme lähdöstä tiistaiaamulle tarkoituksena lentää jonnekin, passit ja kartat mukaan.

Juha poimi minut sovitulta bussipysäkiltä klo 9:00 ja retken tarkempi suunnittelu voitiin aloittaa. Kävi ilmi, että molemmilla oli mielessä Viron kentät ja minulla tarve käydä tutustumassa Tammisaaren lahden jäätilanteeseen loppuviikon veneenlaskua silmälläpitäen. Juha halusi ekan legin ja suunnitella reitin jonkun Vantaan kiitoteistä editse ja räimästä kentän kiinni ollessa matalalta ja kovaa kentän kiitotien yli. Matka suunnitelmaksi tuli Malmi-Hakki-HEL-Hanko-Kärdla-Kuressaari-Pärnu-Tallinna-Malmi niin että ollaan kuudelta takaisin. Autossa sovittiin, että kun saavutaan Malmille niin Toinen tulostaa Viron lähestymiskartat ja tekee plaanit Kärdlaan asti + tarkistaa tuhka yms. sääkuulumiset, kun taas toinen keskittyy koneen hallista ulosottoon ja öljyjen ja polttoaineiden tankkaukseen.

Malmilla alkoi heti suunniteltutoiminta. Soitto kenttäpäivystäjälle ja Kanaselle, tankit täyteen, öljyn lisäys ja vesikerosiinit. Koneeseen jepsut ja pelastusliivit + miehistön varusteet. Pian olimme molemmat koneessa ja rullaamassa tuttuun odotukseen 18.

Lentoonlähdön jälkeen lensimme laskukierrosta seuraten Ikean yli kohti Hakkia, josta Vantaan torni selvitti meidät kynnykselle RWY33 joka näkyikin hyvin koneen vasemmalla puolella. Juha veti koneen liukuun ja ohitimme Helsinki-Vantaan noin 15-20 metrin korkeudella kiitotietä pitkin lentäen. Ei varmaan toistu tämäkään kokemus ihan heti uudestaan.

Hankoon laskeuduttuamme suoritimme pikaisen jaloittelun ja taas matkaan kohti Kärdlaa. Kylmän vesistön ylitys hieman kylmäsi, kun kipusimme matkalentokorkeuteemme 3000ft Hangon edustalla. Meri oli tyyni ja onneksemme matkalle sattui kauppa- ja kalastusaluksia joiden viereen suunnittelimme molskautavamme, jos ongelmia moottorin kanssa vesistöylityksen aikana tulisi. Saimme Viron rannikon tutun Osmur saaren näkyviin majakkoineen heti matkalentokorkeuden saavutettuamme ja FIR-rajan jälkeen ilmoitimme Tallinn Controlille kääntyvämme seuraavaksi kohti Kärdlaa. Kärdlan AFIS oli suljettu joten saimme ohjeet Tallinnasta “puhua” itsemme laskuun Kärdlaan. Tallinna halusi vielä tietää miten ajattelimme päättää lentosuunnitelmamme ja kerroimme heille lopettavamme plaanimme puhelimella laskun jälkeen Suomen aluelennonjohdolle.

Lähestyminen Kärdlaan sujui mukavasti Autopilotin ohjatessa konetta ja pilottien etsiskellen ensimmäistä visuaalihavaintoa Kärdlan kauniista kentästä. Kentän kierrettyämme pääsimme ongelmitta laskuun 12:45 ja päivän toinen legi tuli onnistuneesti suoritettua. Kentällä emme kumpikaan saaneet puhelimiamme toimimaan eikä radioyhteys Tallinaan koneella onnistunut, joten ei auttanut muu kuin lähteä kolkuttelemaan kenttärakennuksen ovia puhelinta etsien. Yllätys olikin suuri, kun meitä vastassa oli rajavartioston (Piirvalve) miehiä kysellen passejamme. Kävi ilmi, että loppuviikolla on NATO-kokous Virossa, jonka takia rajatarkastuksia on kohotettu ja passit vaaditaan. Onneksi meillä oli passit mukana joten uusia mutkia matkaan ei sen osalta tullut.

Sitten taas pilotit koneeseen ja koneen nokka kohti Kuressaarta. Nälkäkin alkoi jo vaivata joten syötävää voisi Kuressaaresta etsiä. Hiidenmaa vaihtui Saarenmaaksi ja Kuressaaren torni selvitti meidät viimein laskuun tämän paikallislennon päätteeksi.

Emme olleet tehneet tälle lennolle plaania joten lennonjohtajatar tornissa oli hieman yllätetty tulostamme ja vastaili radioon vasta kenttää kiertäessämme. Kenttämaksun maksettuamme ja Pärnun plaanin laatimisen jälkeen oli aika suunnata kohti kaupunkia.
Taksi alle ja miehistö pikaiselle turistikierrokselle Kuressaareen ja sen pizzatarjontaan tutustumaan.  Pizza Kuressaaressa oli hyvän makuinen ja pizzeria viehättävän kodikas, joten jo sen takia lentomatka Viroon kannatti tehdä. Menomatkan taksimies Arvo lupasi heittää meidät myös takaisin kentälle, jonka tarjouksen otimme ilomielin vastaan.

Kentälle tullessamme siirryimme muitta mutkitta koneelle josta vielä soitimme Pärnu-Malmi plaanin valmiiksi kypsymään, sillä Tallinna päätettiin jättää tällä kertaa ajan puutteessa kiertämättä. Tekstiviestit suomesta kertoivat tuhkapilvien taas lähestyvän ilmatilaamme. Meillä ei tosin ollut vielä ainuttakaan havaintoa tuhkasta, vaan olimme saaneet lentää täysin kirkkaassa ilmassa sinisen taivaan alla.

Pärnua kohti lentäessämme kuulimme radiosta Islander koneen myös lähestyvän kenttää Ruhnun saarelta ja saapumisemme kentälle ajoittuisi samaan aikaan. Allaolevia jäälauttoja ja “jäävuoria” ihmetellen sujui matkamme joutuisasti kohti Pärnua, jonne ehdimme lopuksi laskuun minuutti ennen islanderia.

Pärnun kentällä parkkeerasimme SLK:n vuokra Caravanin viereen ja siirryimme taas 20 euron laskeutumismaksua suorittamaan kenttärakennukseen. Hetken passintarkastusta odotettuamme kuulimme ettei meitä halutakaan tarkistaa ja pääsimme aloittamaan kotimatkan yli tulvivan Viron maaseudun kohti Malmia ja kotia.

Kotimatka Malmille sujui mukavasti mantereen päällä nostoissa pomppien ja Suomenlahden päällä tasaisesti taas 3000 ft korkeudella ensin kohti Porkkalaa ja sitten Dobanin jälkeen kohti Lauttasaarta ja Nokkaa lentäen.
Laskun jälkeen klo 18:00 saimme rullata koneen auki olevan hallin eteen, josta oli helppo siirtää OH-SRH takaisin halliin odottamaan uusia seikkailuja. Koneeseen jäi vielä jäljelle reissun jälkeen noin 3h toiminta-aikaa, lentoajan reissullamme ollessa noin 4.5 tuntia. Suositelemme kaikille Viron matkailua ja muistakaa merkata pisteenne lentopaikkakisaan.

Kevätterveisin,

Marko ja Juha