Vuosittainen MI5+ fly out -tapahtuman kohteeksi oli valikoitunut Visby, joka sijaitsee Gotlannin saaressa Ruotsissa ja on vanha historiallinen kaupunki. Kerhoiltoina tehtyjen keskusteluiden pohjalta päädyin lopulta Malmilla vuokralla olevaan DA40-180 G1000 OH-KAS-lentokoneeseen, kerhon oman uuden DA40D koneen ollessa vielä tehtaalla. Samalla koneella lopulta olivat lähdössä myös Ville Repo ja Ilkka Korkiakoski. Suunnittelua oli tehty kerhoiltoina muiden Visbyseen lähtevien kanssa useampaan otteeseen ja ideana oli lähteä lauantaiaamuna Viron kenttien kautta Gotlantiin ja paluumatka sunnuntaina sitten Ruotsin mantereen kautta käyden esimerkiksi Bromassa.
Olimme Repon kanssa perjantaina viettämässä iltaa kerhohuoneella ja katsellen vielä viimeisiä asioita reissua varten. Kun keskustelimme aikaisesta herätyksestä, joka vaaditaan että kentällä olisi jo kello 7 aamulla, ehdotti entinen lennonopettajani Stude että miksemme lähtisi jo tänään. Keli vaikuttaisi hyvältä ja Riika että Tallinna ovat auki öisin. Tästä se idea sitten heräsi ja pikaisten keli ja kenttätietojen sekä koneen varaustilanteen tarkistamisen jälkeen soitimme vielä Korkiakoskelle, että sopisiko lähteä jo tänään. Vastauksen oltua myöntävä jaoimme valmistelutehtävät ja ilmoitin että voin lentää Riikaan mittarilentosäännöillä, jotta mahdollisesti yöllä huononeva sää ei olisi esteenä näkölentosääntöjen mukaan lennettävälle yölennolle.
Pikaisesti lentovarusteet kotoa ja bussimatkan aikana lennon valmistelu karttoineen, säineen, notameineen ja lentosuunnitelmineen. Tässä vaiheessa havaitsin että Riian kenttä menee kiinni puoliltaöin kiitotien kunnostamisen takia, mutta tämä ei ollut esteenä koska arvioitu saapumisemme oli kello 23.
Kerhohuoneella vielä tulostin kartat ja muut tiedot varmuuskappaleiksi mikäli iPadi vikaantuisi matkalla. Sillä välin muut tankkasivat ja valmistelivat konetta lennolle.
Eikun kone käyntiin ja reitin naputtelu G1000-järjestelmään ja olimme valmiita lähtemään. Koska Malmin torni oli jo yhdeksältä illalla kiinni, lähdimme valvomattomalta lentokentältä ja aktivoimme lentosuunnitelman ilmassa Helsinki-Vantaan lähestymislennonjohdolle, joka antoi samalla IFR selvityksen ja luvan nousta reittikorkeudelle. Olin tehnyt Z-tyyppisen lentosuunnitelman, joka tarkoittaa että lento aloitetaan näkölentosäännöillä ja siirrytään sen jälkeen mittarilentosääntöihin. Tämän siirtymisen olin merkinnyt tekeväni ensimmäisellä reittipisteellä BALTI, joka sijaitsee Suomen ja Viron lentotiedotusalueiden rajalla keskellä Suomenlahtea. Vaihdettuamme Viron lennonjohdon puolelle saimme reittioikaisun suoraan Latvian rajalle. Sää oli upea, rajoittamaton näkyvyys ja kaunis auringonlasku. Ainoastaan ennustettua suurempi vastatuuli hidasti hieman etenemistämme. Reittimme kulki Viron kesäkaupungin Pärnun yli, johon olikin mennyt yöpymään toinen Fly Out -tapahtumaan osallistuva konekunta. Kirkkaasta säästä johtuen oli vielä valoisaa auringon laskettuakin, eli olisimme voineet mennä myös laskuun Pärnun kentälle, vaikka lennonjohto ei ollutkaan auki. Loppumatka Riikaan sujui joutuisasti kun auringon laskettua myös vastatuuli heikkeni. Löysimme myös jotain pilven kaltaista kaupungin yläpuolelta lennonjohdon vektoroidessa meitä loppuosalle. Laskeutumisluvan jälkeen lyhyellä loppuosalla lennonjohtaja osasi myös ohjeistaa vapauttamaan kiitotien päästä koska kaikki muut rullaustiet oli jo illalta suljettu remontin takia. Venytetystä laskeutumisesta huolimatta sai 3 km rullaamiseen runsaalla vauhdilla kuluttaa hyvin pitkältä tuntuvan ajan tietäen että takana on 3 matkustajakonetta odottamassa poistumistani.
Kone parkkiin marshallerin opastamana. Maahuolintapalveluun kuului myös pukkien asettaminen sekä koneen sitominen paikoilleen. Saimme myös ilmoituksen että tilaamaamme polttoainetta ei saa nyt illalla, mutta aamulla, jos tulee ruuhka-ajan jälkeen, niin se onnistuisi. Eikun auton kyytiin ja kohti terminaalia samalla puhelimella hotellivaihtoehtoja selaillen. Hotellin kanssa kävikin erittäin hyvä tuuri. Jostain syystä lähes kaikki majoitus oli varattua, mutta löysin viime hetken tarjouksen 3 hengen huoneesta 50% alennuksella reiluun 160 euroon.
Riika on siitä hieno kaupunki, ettei se varsinaisesti mene kiinni kello 9 illalla vaan kävelimme tunnettuun pihviravintolaan puolen yön jälkeen syömään erittäin herkulliset pihvit. Lauantain valjettua päätimme että lennämme Visbyyseen Viron Kuressaaresta, jossa suunnittelimme tapaavamme kerhomme OH-SRH koneella matkaavan porukan. Ehdimme kuitenkin käydä tutustumassa kaupunkiin ja nauttimassa kahvit terassilla ennen lähtöämme takaisin kentälle puoliltapäivin. Kentällä maahuolintapalvelun saattamana turvatarkastuksen läpi briefingtilaan, jossa pystyi viinaostosten lisäksi myös valmistelemaan lentonsa. Kuten monilla isoilla kentillä laskun saamisessa sekä kyydin odottelussa meni useampi hetki. Myöskään 4 hengen työpanoksen vaatinut tankkaus ei ollut ehkä nopein näkemämme. Kuitenkin sää oli hyvä ja kentällä riitti katsottavaa varsinkin Ranskan mirageissa, jotka olivat harjoittelemassa kentällä. Baltian maillahan ei ole omia ilmavoimia vaan eri natomaat hoitavat vuorotellen tätä tehtävää. Hitaiden maaoperaatioiden jälkeen pääsimme kuitenkin nopeasti ilmaan ja kohti Viroa.
Keli oli jälleen varsin mainio ja pääsimme nauttimaan Latvian upeista rantamaisemista. Latviassa on harmillisen vähän lentokenttiä ja niiden käyttäminen kallista ja rajoitettua. Liettuan puolella tilanne on parempi ja sieltäkin löytyy upeita rantakohteita. Vallitsevat tuulet olivat lännestä, joten kuressaaren päässä oli käytössä lyhyempi kiitotie, jonka toinen pää alkaa suoraan merestä. Repo ohjasikin matkustusmukavuuden parantamiseksi lähestymisen kokonaan meren päältä, jotta maan lämpiämisen aiheuttamat ilmakuopat pystyttiin välttämään.
Kentältä löytyikin 2 kpl fly outtiin osallistuvia koneita. Malmin ilmailukerhon OH-SRH ja ESMOn OH-ESR. SRH oli törmännyt tankkaushaasteisiin, koska JET-A1-polttoainetta sisältävä rekka oli jumittunut halliinsa. Ongelma kuitenkin saatiin ratkaistua kanistereilla. Siirryimme torniin jättämään lentosuunnitelma Visbyyseen. Päädyimme samaan reittiin kuin edellä lähtenyt OH-ESR, mutta näkölentosäännöin. Valmistellessamme konetta lähti jo SRH edeltä matkaan.
Ilmassa lennonjohtaja antoi liikennetiedotteen edellä menevästä OH-SRH:sta, joka kuitenkin oli lentokorkeuttamme alempana. Vaikka tähyilimme SRH:ta koko matkan, emme onnistuneet sitä löytämään. Visbyn päässä lennonjohtaja ohjasikin meidät eri VFR-tuloporteille. Lopulta olimme laskussa Visbyssä ennen SRH:ta vaikka olimmekin lähteneet myöhemmin. Toisaalta DA40 onkin nopeampi kone kuin C172. Laskeutumiseen lisäsi haastetta puuskainen tuuli, mutta kiitotietä riitti pituudelta että leveydeltä. Rullessamme kentän ruohopohjaiselle yleisilmailupysäköintialueelle näimmekin ison liudan Suomen rekisterissä olevia lentokoneita. Muut olivatkin jo siis saapuneet perille. Koska SRH:n tankkauksessa näytti kestävän, päätimme jo ottaa taksin hotellille. Vietimme hienon illan MI5+:n jäsenten ja hyvän ruuan ja juoman parissa historiallisessa Visbyn keskustassa.
Monipuolisen aamiaisen yhteydessä sovimme sunnuntain lentovuorot ja teimme alustavat valmistelut. Reittinä tulisi olemaan Bromma Tukholmassa, Maarianhamina ja Malmi. Visbyn itsepalvelubriefingiin toimi sama ovikoodi kuin aikaisemmalla kerralla ja siellä ollut tietokone oli vielä huonommassa kunnossa kuin aikaisemmin. Sillä ei voinut tehdä mitään. Sen lisäksi lentokentän langattomasta verkosta oli jostain syystä estetty pääsy Ruotsin lennonsuunnittelusivuille. (Tästä myöhemmin raportoitiin ja tämä kuitattiin korjatuksi) 3G yhteyden voimin saimme kuitenkin lentosuunnitelman jätettyä ja tarkistettua säät ja notamit.
Lento sujui mukavasti jälleen oikein mukavasti lukuun ottamatta ruuhkasta johtuneita haasteita saada selvitystä tukholman TMA:lle, joka aiheutti hieman viivettää. Jälleen hyvä muistutus olla ajoissa. Bromman lähialueella tuli taas suunnistustaidoille tarvetta kun lentoreittiä vierusti rajoitusalue sekä ilmatilan rajat. Loppuvaiheessa lennonjohtaja tiedustelikin että osaammeko perille ja kertoi missä suunnassa kiitotie on. Tässä vaiheessa meillä kyllä oli jo kiitotie selvästi näkyvissä ja olimme perusosalla.
Bromman lentokenttä on pitkään ollut rajoitus- ja sulku-uhan alla. Vielä se kuitenkin oli eloisa ja käyttö onnistui hyvin. Koska lentokentän kahvila alkoi jo olla melko nähty, kävelimme viereiseen ostoskeskukseen lounaalle. Lounaan yhteydessä katsoin vielä uusimmat säät ja tiedotukset Maarianhaminan lentoa varten. Tukholman yläpuolelle oli ilmestynyt pilviä noin 7 000 jalan korkeudelle, mutta sää oli edelleen mainio. Tankkaus ja eikun jälleen taivaalle IFR-lentosuunnitelman kera. Tämä tarkoitti jälleen runsasta vektorointia heti lähdön jälkeen johtuen viereisestä ja ruuhkaisesta Arlandan lentokentästä. Pääsimme lopulta myös hetkeksi tutustumaan pilviin ennen niiden loppumista meren rajalle. Lensimme jälleen SRH:n perässä mutta hieman korkeammalla. Runsas myötätuuli antoi maanopeudeksi reilua 150 solmua. Laskeuduttuamme kävimme jättämässä Maarianhaminan tornissa seuraavan lentosuunnitelman suoraan Malmille. SRH:n pilotit päätyivät käymään Turun kautta. Koska meillä oli vielä runsaasti aikaa, vietimme hetken lentokentän läheisyydessä ennen vikaa lentoa kotia.
Viimeisellä lennolla tulikin jo vastaan pilviä, joten päädyimme laskeutumaan noin 2 000 jalan korkeuteen, jonka säilytimme myös Helsinki-Vantaan lähestymisalueella. Tämä myös mahdollisti keskustan yli lentämisen, jota ei suositella tehtäväksi alle 2 000 jalan korkeudessa.
Olimme jälleen tutulla kotikentällä Helsinki-Malmilla, jossa oli vielä jäljellä aina niin ihanat paperityöt ja koneen puhdistus ja siirtäminen halliin. Takana oli unohtumaton viikonloppu josta löytyi sopiva yhdistelmä lentämistä, yhdessäoloa sekä eri kaupunkeja. Kiitos kaikille jotka olivat mukana reissulla! Kuvia ei valitettavasti ole koska unohdin kameran kotia nopeassa lähdössä.
—
Niko Ikonen
