Ensimmäinen miehistö (Satama-Ikonen-Asunta) lähti rullaamaan Malmilta lauantaina 2.7. klo 11.05 ollen ilmassa 11.17 ensimmäisenä määränpäänä Kuressaare, jonne saavuttiin klo 12.45. Lentopinta 80, merellä SKC, Virossa mantereen puolella cumulusta.
Nopean tankkauksen jälkeen päädyttiin jatkamaan matkaa pitkällä legillä Gdansk/Lech Walesalle. VFR:ssä, alkumatkasta kierretiin muutama CB, ja pääosin pinnalla 80 lennetty reitti kulki kansainvälisillä vesillä tiettyä lentoväylää pitkin Kaliningradin FIR:n läpi – lentosuunnitelma vaaditaan 2h ennen alueelle saapumista.
Gdanskissa säätä ei paljon tarvinnut tutkia, pysäköidessä konetta saatiin muutama ripsu vettä, ja tarkempi vilkaisu sääkarttoihin sekä empiirinen rankkasade- ja ukkoshavainto päivällisaikaan taksinsaatavuusongelmineen vahvisti jyrkkärajaisen kylmän rintaman – idän suunnalla erittäin lämmintä ilmaa, lännessä huomattavasti viileämpää, liikkuvan hitaasti kohti itää. Päätettiin jäädä Gdanskiin yöksi.
3.7. aamupalalla vahvistui käsitys, että on strategisesti viisainta kiertää alpit reilulla etäisyydellä ja että seuraava legi on parasta lentää mittarissa etelämmäksi osuvan lämpimän rintaman takia. Ja toisaalta matkaa on tarkoitus taittaa mahdollisimman paljon, joten kohteeksi valikoitui lopulta Balaton (LHSM) Unkarissa. IFR-reitti kulki karkeasti reittiä Gdansk – Wroclav – Brno – Wien – Balaton, siten että se olisi kiertänyt Wienin Swechat-kentän (LOWW) länsipuolelta. Tähän saatiin lopulta reilu oikaisu.
Balatonilla tuumittiin pidetäänkö lounastauko vai jatketaanko matkaa, keli CAVOK, mutta alppien suunnassa näytti olevan CB-pilvisyyttä. Kävelimme epähuomiossa ainoan pankkiautomaatin – puhtaalla puolella – ohi, ja kun edes kentän kahvilassa ei käynyt kortti tai eurot, päätimme jatkaa mahdollisimman pian matkaa ja valitsimme kohteeksi Lošinjin saaren Kroatiassa, johon pääsee VFR-reittiä 5000 jalassa. Pilvikorkeus oli arviolta 6000 jalkaa (siirtopinta näillä leveyksillä on FL100). Edellisen legin liu’ussa pilvenpohja – overcast – näytti olevan n. 8000 jalassa. Päästiin nätisti rannikon korkeiden kallioiden yli, ja merelle saavuttaessa pilvet katosivat ja tilalle tuli sininen taivas ja kirkas auringonpaiste.
Istuttiin Lošinjin kentän vieressä olevalle terassille – jälleen ilman paikallista valuuttaa – mutta ravintola/taksiyrityksen kuski ratkaisi pienen logistiikkaongelman: syökää ja juokaa kaikessa rauhassa tässä, heitän teidät pankkiautomaatille ja hotellille. Ilmaisen WiFi-verkon turvin alettiin etsiä majoitusta, yhdestä huoneistohotellista löytyi kolme studiohuoneistoa. Perille päästyä vuokraemäntä hieman ihmetteli missä muu seurue on, kun tilaa on varattu 8:lle. Yhteisen kielen (auttava saksa) löydyttyä asia selvisi.
4.7. lopullinen määränpää oli Lidon nurmikkokenttä (LIPV) Venetsiassa. Reitti suunniteltiin Pulan itäpuolella Adria1-VFR-reittiä pitkin. Lidoon saavuttiin puoliltapäivin. Lennolla jo kävi selväksi että – luimme kyllä huolella AIP:n tekstisivut etukäteen, mutta silloin ei vielä ollut konkretisoitunut se, että olisimme saapumassa Schengen-alueen ulkopuolelta – rajatarkastus ja tulli tulee paikalle 3h ennakkoilmoituksella. Lentokenttähenkilökunta ehdotti että voisimme piipahtaa rajatarkastuksessa Slovenian puolella Portoroszissa, mikä olisi tosiasiallisesti kestänyt pitempään kuin tuo 3h, lisäkustannusta unohtamatta. Ihan noin kauan emme kuitenkaan joutuneet odottamaan. Muodollisuuksien jälkeen istuttiin terminaalirakennuksen terassille ja nautittiin ansaitut oluset.
Jätimme koneen kirjan ja avaimen kentän lähellä sijaitsevan Viktoria Palace hotelliin, jonka respasta seuraava tiimi (Haapaniemi-Korkiakoski-Markkula) ne noutaisi iltapäivällä. Siirryimme vesibussilla Piazzale Romalle, josta Ikonen jatkoi suoraan lentokentälle ja Asunta/Satama metsästämään päivällistä. Tämän jälkeen hieman kaupunkikierrosta jalan, jonka jälkeen tiimi erkani lopullisesti omille teilleen.
*** Tätä kirjoittaessa tiistaiaamuna Venetsiassa latailin mobiililaitteiden akkuja ja odottelin huoneeen luovutusaikaa, Alitalia/Air Berlin lento kohti Helsinkiä lähti tiistaina 5.7. iltapäivällä. ***
Tavoitteeksi oli siis etukäteen asetettu miehistön vaihto Venetsiassa maanantai-iltana 4.7, siten että kakkosryhmä pääsisi matkaan heti tiistaina 5. päivä. Aikaa oli siis varsin niukasti, vain kolme tehokasta päivää. Ensimmäisissä matkaa koskevissa palavereissa oli käsitys, että STL:n varaus alkaa perjantaina 1.7. Tosiasiassa varaus oli merkitty alkamaan 2.7.
Selvittelimme mahdollisuuksia lähteä jo perjantaina. Koneen saatavuus on kuitenkin ollut viime aikoina luvattoman huono ja muut varaukset ovat ihan yhtä tärkeitä. Toisekseen halusimme hoitaa osuutemme rennosti ja kiireettä – lähtö perjantaina olisi ollut monella tavalla hätäinen. Niinpä pieni aikalisä oli eduksi.
Karkeita reittivaihtoehtoja oli kolme: alkupää Ruotsin, Baltian itämeren rannan tai Riian/Kaunasin kautta. Keskivaiheille kaavailtiin Tsekin/Slovakian, Puolan ja Unkarin kenttiä, ja alpit joko kierretään tai lennetään yli.
Alustavia reittivaihtoehtoja
Itävallan ja Padovan alueen kartalta löytyi jopa solassa kulkeva Klagenfurt-Padova VFR-reitti, jonka haasteita kerettiin kerhon simulaattorilla kokeilemaan. Käytännössä reitti osoittautui mahdottomaksi, sillä sään pitäisi olla täysin pilvetön ja tuuleton. Lisäksi sen varrelle osuu jatkuvasti aktiivinen R-alue, jonne pohjoisen suunnasta tullessa huono radiopeitto alle pinnan FL125 aiheuttaa sen, ettei läpilentoselvitystä ei ole mahdollista saada ajoissa, joten ko. R-aluetta suositellaan välttämään. Reitti voisi kuitenkin olla mahdollinen etelästä pohjoiseen, tämä tulevaisuutta varten korvan taakse – suosittelen kuitenkin kokeilemaan reittiä simulaattorilla – se nimittäin karistaa turhat luulot.
Mitään reittivalintoja ei lyöty etukäteen lukkoon eikä myöskään tehty alustavia suunnitelmia siitä kuka lentäisi mitäkin – kaikki päätökset tehtiin tilanteen mukaan. Karttojen osalta luotettiin täysin Skydemon-ohjelmistoon. Ongelmaton se ei ole: onnistuin kahdesti hävittämään plaanatun reitin kesken navigoinnin (onneksi takapenkillä istuessa. Tämä on pystytty jälkikäteen toistamaan, ja ongelma on selvitetty) – tavallisista gepsuista tuttu Direct To -löytyy, mutta on toteutettu hieman monimutkaisesti. Kartan zoomaus sopivaksi suunnitteluvaiheessa aiheutti myös ongelmia – reitin suunnittelun kannalta tärkeitä yksityiskohtia, jotka bongaisi suoraan isolta karttalehdeltä, jää helposti havaitsamatta. Lisäksi eteläeurooppalainen tapa nimetä visuaaliset ilmoittautumispaikat kirjaimin N, E, S, W aiheuttaa tietokoneohjelmissa helposti sekaannusta. Mutta Skydemonissa on paljon hyvää, esimerkiksi Kroatian ja Slovenian VFR-reitit suositeltuine minimikorkeuksineen on piirretty tarkasti.
Matkaa kertyi yhteensä reilut 1200NM, ilma-aikaa 11 tuntia 7 minuuttia.
Toteutunut: EFHF-EEKE-EPGD-LHSM-LDLO-LIPV
Tässä muutamia palasia matkan varrelta:
MA (täydennän ja korjailen + lisään kuvia pikkuhiljaa)
