Koronan aiheuttamien matkustusrajoitusten ja koneen varaosien saatavuuden aiheuttamien haasteiden hellitettyä pääsimme jälleen järjestämään kerholaisten yhteisen matkalentoreissun Eurooppaan. Kyseessä on jo melko perinteiseksi muodostunut matka kerhomme modernilla DA40NG-koneella (OH-STL).
Ideana on mahdollistaa pienillä kustannuksilla mahdollisimman monelle kerholaiselle matkalentoa uusissa maisemissa tutulla koneella hyvässä seurassa. Käytännössä tämä tapahtuu jakamalla kiinnostuneet 2-3 hengen miehistöiksi, joita vaihdetaan sovituissa kohteissa niin että uusi miehistö tulee ja edellinen palaa reittilennoilla. Reissusta kiinnostuneet kerholaiset tulevat kerholle muodostamaan yhteisen näkemyksen toivotusta suunnasta ja laittamaan aikataulut kohdilleen, ja tämän pohjalta muodostetaan miehistöt. Tällä tavalla ei tarvitse aina taittaa Itämerta edestakaisin. Tämä kertomus keskittyy kertomaan matkasta 2. ja 3. miehistön osalta kattaen Saksan, Itävallan, Italian, Ranskan, Kroatian ja Kreikan.
Tämän kertomuksen lisäksi kannattaa katsoa kerhon Instagram tili, jossa on lisää kuvia: https://www.instagram.com/malmi_aviationclub/
Berliini
Olimme karkeassa suunnitteluvaiheessa kerhohuoneella puhuneet, että miehistömme sääkriittisin vaihe osuisi heti matkan alkuun kun Berliinistä oli tarkoitus päästä ripeästi Välimeren äärelle. Tämä onnistuisi nopeasti kauniissa vuoristomaisemissa ylittäen Alpit, ja olimmekin varautuneet lisähapella ylitystä varten. Mutta, kuten arvata saattaa Berliiniin Finnairin kyydissä saapuessamme saimmekin katsella sääkarttaa, joka lupasi pilvipeitettä parista tuhannesta jalasta päälle pinnan 200, kylmän rintaman pyyhkäistessä koko Keski-Euroopan halki lännestä itään. Vaihtoehtoina oli käytännössä kiertää korkeimmat vuoret lännestä tai idästä. Lännen reitti olisi hieman pidempi ja vuoristo siellä korkeampaa. Idän reitti taas oli tutumpi, ja vuoriston madaltuessa vastaan tuleva Wiener Neustadtin (LOAN) kenttä oli jo entuudestaan tuttu. Koneemme OH-STL on aikoinaan rakennettu siellä ja myöhemmin käynyt kyseisellä kentällä esimerkiksi 1000 tunnin huollossa.
Finnair laskeutui Berlin-Brandenburgin (EDDB) kentälle, mutta olimme sopineet, että edellinen miehistö lentäisi koneen Strausbergin kentälle (EDAY), johon Berliinin päälentoasemalta pääsee kätevästi lähijunalla. Strausberg oli tuttu saapuvalle miehistölle jo heidän vuoden 2013 ensimmäiseltä matkaltaan Berliiniin OH-STL:llä. Brandenburgiin sovittiinkin tapaaminen illallisen merkeissä niiden osalta, joilla ei ollut kiire jatkaa matkaansa.
30. kesäkuuta EDAY – LOAN
Aamulla kahdeksan aikaan herätessä saikin havahtua siihen, että ulkona ei sada ja sää on odotettua parempi. Vilkaisu päivitettyihin sääkarttoihin ja tutkakuviin paljastivat, että rintama oli edennyt odotettua hitaammin ja on yllä vasta 4 tunnin kuluttua. Kirkkaasta taivaasta ei voinut kuitenkaan puhua, ja ennusteiden perusteella Alppien ylitys ei vaikuttanut kovin lupaavalta. Lisäksi, koska rintama oli tulossa lännestä, oli reitti auki ainoastaan itään. Nopeasti sovimme, kenen vastuulla on ensimmäinen ja seuraava lento ja missä olisi hyvä vaihtokenttä. Päivän tavoitteena oli päästä kastautumaan Välimereen. Olimme ottaneet kohteeksi Elban saaren (LIRJ) Italiassa. Välikentäksi LOAN oli siis turhan idässä, mutta ainakin turvallisemmalla puolella säätä ajatellen. Päätimme siis mennä sinne. Ennusteet aamulla välille LOAN-LIRJ näyttivät hyviltä lukuun ottamatta Italian ja Kroatian välisellä merialueella olevaa rintamaa sekä Italian keskiosan vuoriston päälle kohoavia pilviä. Säästä luvattiin kuitenkin melko viileää, joten merkittäviä ukkosia ei olisi pitänyt olla luvassa.
Vaikka hotelli olikin kävelymatkan päästä kentältä, päätimme nopeuttaa matkaa ottamalla taksin. Kävimme sillä vielä kaupan kautta ja ostimme eväitä mukaan siltä varalta, että matka ei menisi aivan suunnitellusti. Kentällä maksut infoon ja asematasolle siirtämään konetta tankkauspaikalle. Pienien kenttien hintataso kyllä ilahduttaa Saksassa varsinkin, kun suhteuttaa sen kentän kuntoon ja palveluihin. Kenttämaksut @ EDAY: 19 euroa.
Pääsimme ripeästi ilmaan ja pilvikatosta johtuen nousimme aluksi vain 2000 jalkaan VFR. Lähestyvä rintama oli havaittavissa lännen puolella, mutta idän suunnalla sää näytti huomattavasti houkuttelevammalta. Alkumatka meni kuitenkin harmaassa tunnelmassa eivätkä harmaat hiilivoimaloiden lauhdutustornit tai ruskohiilen avolouhokset varsinaisesti auttaneet asiaa. Tsekin ilmatilaan saavuttuamme matalat pilvet loppuivat ja pystyimme nousemaan 5 000 jalkaan, mikä toi meille marginaalia nousevaan maastoon nähden. Pian pilvet loppuivat kokonaan ja saimme nauttia auringonpaisteesta ja ihailla värikylläistä maisemaa. Itävaltaan saapuessa ja Wieniä lähestyessä radioliikenne vilkastui. Myös infolla oli runsaasti liikennettä, lähinnä purjekoneita. Pohjoisen suunnasta tultaessa lähestyminen LOANiin kulkee kauniiden maisemien läpi. Toisaalta myös hieman hämmentävästi lähestymisen aikana pääsee laskemaan korkeutta samaan aikaan, kun maasto nousee. Hereillä saa olla myös LOANin lähestymiskarttojen ja oman sijainnin sekä erityisesti korkeuden kanssa, ettei jää liian korkealle. Nopeus pitää sovittaa yleensä myös melko vilkkaaseen liikenteeseen. Toinen huomionarvoinen seikka on lyhyt loppuosa kiitotien 09 ollessa käytössä. Kentän koko nimi on Wiener Neustadt East Airport, ja Wiener Neustadt West Aiport sijaitseekin aivan muutaman mailin päässä. Maastossa näitä erottaa rautatielinja, jota ei sovi ylittää, koska muuten on jo viereisen kentän ilmatilassa.
Lentokentältä saa polttoaineita itsepalveluna ja maksut hoituivat tankkauspaikan vieressä olevassa konttipinossa. Joskus aikaisemmin niitä on maksettu myös kentän infossa. Kenttämaksut @LOAN 25 eur. Kentältä löytyy myös ravintola, jossa kävimmekin lounaalla.
| PVM | Lähtökenttä | Laskukenttä | Lähtöaika | Laskuaika | Lentoaika | Lentosäännöt |
| 30.06.2023 | EDAY | LOAN | 10:49 | 13:24 | 2:35 | VFR |
30. Kesäkuuta LOAN – LIRJ
Lounasta syödessä oli hyvä aika tarkistaa vielä uusimmat NOTAMit ja sääennusteet. Sääennuste oli hieman parantunut, mutta melko runsasta pilvisyyttä luvattiin silti Italian päälle. Ukkosia ei kuitenkaan ollut tiedossa muutamaa yksittäistä CB:tä lukuunottamatta. Itse lennon suunnittelu oli pitkälti tapahtunut edellisen lennon aikana ja lentosuunnitelma jätettiin heti laskeutumisen jälkeen. Tällä etapilla tarkoitus oli lentää matkalentovaihe IFR:ää, mutta sekä lentoonlähtö että laskeutuminen VFR:ää ensisijaisesti siksi, ettei kumpikaan kenttä tarjonnut IFR-menetelmiä.
Aurinkoinen keli oli nostanut lämpötilan jo lähemmäs 30 astetta, ja kone jälleen tankattuna painoi sen verran että nousua sektorikorkeuden yläpuolelle ja IFR-selvitystä saikin jo hetken odotella. Nousussa laskennallisesti olisi pitänyt mennä noin 13 minuuttia, mutta alkumatkasta olleiden korkeusrajoitusten takia siihen meni kuitenkin lähes 20 josta tosin osa vaakalentoa. Hyvässä säässä pääsikin ihailemaan maisemia ja oikealle puolelle jääviä Alppeja. Matka eteni vähemmän joutuisasti tyypillisessä vastatuulessa joka vaihteli 7 ja 28 solmun välillä. Adrianmeren päällä kohtasimme ensimmäiset pilvet, mutta pääasiallisesti pysyimme näköolosuhteissa. Italian mantereen päälle päästyämme vastaan tulikin ennustettu pilvimassa, joten maanpintaa ei paljoa näkynyt. Kyyti oli kuitenkin melko tasaista ja taivasta näkyi useammin kuin maata. Kesäinen lämpötilakin oli muutamia asteita plussalla eikä jäätämistä esiintynyt. Koska lähestyminen oli tarkoitus tehdä näkölentosäännöillä ja mielellään vielä näkölento-olosuhteissa tarvitsi pilvestä päästä toki pois. Onneksi ennustukset pitivät paikkansa ja pilvet loppuivat Liguarianmeren alkaessa, jonka jälkeen pystyi vaihtamaan mittarilentosäännöistä näkölentosääntöihin ja pudottamaan korkeutta. Tuulet suosivat kiitotien 34 käyttöä, mutta saaren päällä oli melko matala pilvi, josta vielä satoi vettä. Kiertämällä saaren myötäpäivää kiitotie tuli näkyviin ja laskeutumaan pääsi hyvissä olosuhteissa. Koneen sai parkkiin muiden viereen nurmialueelle. Pysäköintialue oli sen verran laaja ettei se aivan heti lopu kesken. Paikalta löytyi myös kiinnikkeet jotta koneen sai sidottua kiinni.
Jotta matka sujuisi joutevasti on olennaista jakaa tehtäviä. Yksi purkaa tavarat koneesta ja asettaa pitot-suojan, pyöräpukit ja ohjainlukon, toinen varailee majoituksen ja katsoo kuinka sinne pääsee ja kolmas asioi mahdollisen huoltintayhtiön kanssa ja tekee paperitöitä. Elbassa ei paljoa paperitöitä ollutkaan ja majoitus löytyi aivan kävelymatkan päästä. Tavarat majoitukseen ja kävellen rannalle uimaan ja syömään. Vaikka päivä oli ollut pitkä niin oli mukavaa ehtiä uimaan kiitotien päästä löytyvälle rannalle. Uinnin jälkeen Marina Di Campon keskustaan illalliselle. Illallinen oli hyvä, mutta sen jälkeen harkintamme ei osunut aivan kohdilleen. Näimme kyllä alueelle tulevan kohtuu voimakkaan ukkosen, mutta päätimme silti lähteä heti kävelemään takaisin kohti majoitusta vain joutuaksemme rankkasateeseen puolivälissä matkaa. Olimme läpimärät majoitukseen saavuttuamme ja hetken saimmekin ripustella vaatteita kuivumaan. Onneksi seuraavana päivänä ei ollut suunnitteilla aikaista lähtöä vaan suunnitelmamme oli mennä jonnekkin lähelle.
| PVM | Lähtökenttä | Laskukenttä | Lähtöaika | Laskuaika | Lentoaika | Lentosäännöt |
| 30.06.2023 | LOAN | LIRJ | 1451 | 1839 | 3:48 | VFR/IFR |
1. heinäkuuta LIRJ – LFKJ
Aamu valkeni aurinkoisena ja hieman vielä kosteat vaatteet sai siirrettyä aurinkoon kuivumaan loppuun. Vaatteiden kuivuessa oli hyvä hetki päättää seuraava kohde. Koska idässä sää oli edelleen huono, melko nopeasti esiin nousi Korsika ja sieltä kenttiä selaamalla löytyi Ajaccio Napoleon Bonaparte. Kentän tiedot oli melkoisen hankalasti ripoteltu ympäriinsä ja esim PPR ehdot olivat loogisesti kenttäkartan tekstisivulla. Laitoimme sähköisesti ilmoituksen sisään tiedostaen, että ohjeissa vaadittiin parin päivän varoaikaa. Hylkäyshän sieltä tuli, mutta jo aikaisemmista reissuista oppineena soitto perään (tai etukäteen) saattaisi avata asiaa hieman tarkemmin. Pienen juttelun jälkeen selvisi, että lomakkeeseen olisi pitänyt laittaa 3 miehistön jäsentä ja 0 matkustajaa, jotta lento voitaisiin hyväksyä samalle päivälle. Miehistön jäseneksi siis kelpaisi takapenkillä nukkuva henkilö kunhan hänellä on lentolupakirja. Puhelun päätteeksi sähköpostiin olikin jo tullut hyväksyvä vastaus PPR-pyyntöön. Tavarat kantoon ja kävellen lentokentän kahvilaan aamiaiselle ja tarkemman reittisuunnittelun tekoon. Plaani kun oli järjestelmässä oli aika jälleen jakautua eri tehtäviin: Kenttämaksut @LIRJ 70,5 eur, tankkaus, koneen tarkastus. Kenttämaksuista sai alennusta AOPA-jäsenkortilla, joten sellainen on hyvä olla vähintään yhdellä miehistön jäsenistä ja maksaa itsensä takaisin välimerellä hyvällä tuurilla jo ekalla kentällä.
Tuulet olivat samat kuin edellisenä päivänä ja kiitotie 34 käytössä. Tällä kentällä se tarkoittaa lähtemistä kohti nousevaa maastoa saaren sisäosissa. Kenttä tarjoaa sivuillaan erityisen opastuksen videoineen menetelmiin jotka on hyvä osata lähtiessä kiitotieltä 34 tai laskeutuessa kiitotielle 16. Lentoonlähdön jälkeen eteenpäin kunnes pääsee kaartamaan oikealle ja hetken päästä vasemmalle. Sen lisäksi on hyvä varautua turbulenssiin kaarron kohdalla.
Lentoonlähtö sujui hyvin ja odotetusti paitsi että turbulenssi alkoi hieman myöhemmin kuin olimme ajatelleet. Nousimme muutamaan tuhanteen jalkaan nauttimaan maisemista. Lyhyt merenylitys ja Korsikan kiertäminen pohjoiskärjen kautta. Saarella on useita lentokenttiä, joten lentäessä niiden ilmatilat on hyvä huomioda ja pyytää mahdolliset selvitykset. Reitillämme pyrimme kuitenkin niitä välttämään mahdollisuuksien mukaan. Maisemat olivat koko matkan huikeita ja meren päällä lennettäessä kyyti tasaista.
Ennen lähestymisen aloittamista olimme perehtyneet karttoihin huolella ja arvioineet pari mahdollista reittiä, jotka lennonjohto voi meille antaa. Kenttä kun sijaitsee solassa, niin reitit ovat melko tarkkaan määritelty ja kiitotielle 20 se olisi vasemman kierroksen kauta. Alkulähestyminen menikin kuten odotettu, mutta tilanne muuttuikin siinä kohtaa kun saimme selvityksen oikeaan myötätuuleen 20. Ikkunasta katsottuna siinä oli toista tuhatta jalkaa kenttää korkeammalla oleva nyppylä, toki vielä nykyisen korkeuden alapuolella. Jatkoimme ohjeistettua reittiä ja pudotimme korkeutta nyppylän ohitettuamme ja lensimme laskukierroksen normaalisti.
Osuimme kentälle ruuhka-aikaan ja saimme odottaa tankkausta noin tunnin. Kentän palvelu oli kuitenkin hyvää ja pääsimme odottamaan tankkausta maahuolinnan tiloihin jossa oli myös toimistokoira pitämässä meille seuraa. Kenttämaksut @LFKJ 64 eur. Tankkauksen jälkeen päätimme suunnata lentokentältä keskustaan varaamaamme hotelliin. Kentältä meni keskustaan bussi, mutta kun selvisi että hinta oli päältä 7 euroa per naama siirryimmekin taksitolpalle, josta sai kyydin samaan rahaan perille asti.
Ajaccion vanha kaupunki oli viihtyisä ja löytyi sieltä myös linna sekä Napoleonin synnyinkoti, kuten lentokentän nimestä oli saattanutkin jo päätellä. Kaupungin satamassa pääsi bongaamaan laivoja, jotka ovat monelle suomalaiselle tuttuja. Esimerkiksi Helsingin telakalla ja turun reitillä pitkään ollut Silja Festival sekä Turun telakalla rakennettu Mariella jota viimeksi nähtiin Helsinki-Tukholma-reitillä. Tämäkin päivä kruunattiin iltauinnilla yhdellä kaupungin monista uimarannoista.
| PVM | Lähtökenttä | Laskukenttä | Lähtöaika | Laskuaika | Lentoaika | Lentosäännöt |
| VFR01.07.2023 | LIRJ | LFKJ | 1305 | 14:28 | 1:23 |
2. Heinäkuuta LFKJ – LDSB
Olimme sopineet miehistönvaihdon tapahtuvan 3. Heinäkuuta “Splitissä”, joten oli aika suunnata kohti Kroatiaa. Onneksi rintama oli mennyt menojaan ja luvassa oli hyvää säätä Kroatian rannikolle – matkalle oli kuitenkin tarjolla myös pilviä.
Koska Splitin pääkenttä oli muuttunut entistä kalliimmaksi ja nihkeämmäksi yleisilmailua kohtaan, olimme jo valmisteluvaiheessa katsoneet pari vaihtoehtoa. Splitin lähettyvillä on Bracin saari, joka on tullut tutuksi aikaisemmilta reissuilta. Kentällä on myös rajapalvelut, lennonjohto sekä polttoainetta. Näistä viimeisin oli olennainen, sillä seuraava miehistö oli toivonut pääsevänsä jatkamaan täydellä tankilla. Sen lisäksi vaikka itse kenttä oli tuttu, niin kukaan ei ollut aikaisemmin viettänyt yötä itse saarella ja tutustunut siihen tarkemmin.
Autorouter loi nopeasti suorahkon IFR lentosuunnitelman matkalle, eikä reitillä ollut mitään erityisen huomionarvoista. Mahdolliset ukkoset olisivat kehittymässä vasta myöhemmin iltapäivällä. Tuulien perusteella käytössä olisi jälleen kiitotie 20, jonka jälkeen saaren reunaa kohti pohjoista ja kunhan korkeutta on päälle pinnan 100 (tai 110) pääsisi kääntymään reitille.
Alkumatkasta oli luvassa nousua ja mahdollisia pilviä
Koska olimme hoitaneet tankkauksen ja maksut jo edellisenä päivänä, pääsimme liikkeelle ripeästi kentälle saavuttuamme. Liikennetilanne oli melko aktiivinen, mutta maassa ei tarvinnut odottaa ja pääsimme lähtemään välittömästi. Kuten aina väärään suuntaan lentäessä koneen suorituskyky tuntui melko heikolta Vy:llä korkeutta kerätessämme. Tilannetta kuitenkin auttoi mahtavat maisemat, jotka vain paranivat päästessämme reitille. Alkumatkasta ylitimme jälleen Elban saaren ja tällä kertaa näimme maata myös mantereen päällä. Puolivälissä italiaa jouduimme viettämään hetken pilven sisällä, mutta sielläkin oli suhteellisen kuivaa ja tasaista. Vaikka olimmekin käyneet Bracissa useampaan otteeseen, tämä oli ensimmäinen kerta kun sinne ei oltu lähestymässä Kroatian rannikkoa mukailevia VFR reittejä (Joita pitkin tullessa on erikoisuus korkeuden lisäämisestä että voi laskeutua) vaan korkealta ja mittarissa, joten ei ollut selkeää kuvaa mitä odottaa. Lennonjohtopalvelu oli asiallista ja meidät ohjattiin ilman kiertämisiä Splitin TMA:n läpi korkeusrajoituksin jotka kuitenkin sopivat hyvin lähestymisprofiiliimme. Bracin saaren kohdalta saikin jo aloittaa visuaalilähestymisen kiitotielle 22 ja kenttä oli helppo löytää kun tiesi mitä etsiä. Laskeutumisen jälkeen kone parkkiin ohjeistetusti. Kentällä on rajallisesti pysäköintitilaa, mutta sitä käytetään tehokkaasti toisin kuin monilla muilla kentällä.
Tällä kentällä oli hintoihin tullut melkoista inflaatiota, mutta sentään kenttä luovutti hinnaston etukäteen pyydettäessä. Kenttämaksut @LDSB 92,37 eur. Toinen ärsyttävä puoli tällä kentällä on se, että se sijaitsee keskellä ei mitään. Sinällään vain muutaman sadan metrin päässä lähimmästä kaupungista, mutta 1700 jalkaa korkeammalla. Eli pääsee tilaamaan kylästä sen 40 euron taksin. Taksia odotellessa nautimme parit virvoikkeet lentokentän kahvilassa. Huomionarvoista oli myös se että kiitos Kroatian liittymisen Schengeniin niin rajamuodollisuuksia ei tarvinnut ja rahakin oli muuttunut euroiksi. Varasimme majoituksen tästä lähimmästä kylästä eli Bolista, jossa sentään oli miellyttävän edullinen hintataso. Lämpöä riitti joten siirryimmekin seuraavaksi uimaan ennen illallista.
Ilta-auringosta nauttiessamme teimme myös hieman suunnittelua seuraavalle päivälle. Koska ohjelmassa oli miehistön vaihto niin edellisen miehistön oli tarve päästä pois ja tiedossa oli että seuraava saapuu puolen päivän aikoihin. Valitettavasti Bracin kenttä oli menossa kiinni jo klo 16. joten Splitin lentokentältä Braciin ehtiminen olisi ollut melko tiukkaa. Toinen vaihtoehto oli lentää vielä yksi lento mantereen puolelle pienelle nurmipintaiselle purjelentokentälle LDSS, josta pääsisi ~60 euron taksilla reilussa tunnissa Splitin lentokentälle. Kentältä oli toivotettu tervetulleeksi kun suunnitteluvaiheessa olimme olleet sinne yhteydessä. Päädyimme siirtämään koneen paremmille paikoille eikä se edellyttäisi edes aikaista heräämistä tai suurempaa suunnittelua
| PVM | Lähtökenttä | Laskukenttä | Lähtöaika | Laskuaika | Lentoaika | Lentosäännöt |
| 02.07.2023 | LFKJ | LDSB | 10:55 | 14:08 | 3:13 | IFR |
3. Heinäkuuta LDSB – LDSS
Päivä alkoi aamiaisella merinäköalalla. Reissun viimeinen päivä tälle miehistölle ja edessä oli vielä alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen yksi lyhyt lento. Plaani sisään ja lentokentälle hoitamaan maksut ja valmistelemaan lento. Tuuli ei ollut yön aikana kääntynyt ja pääsimme lähtemään kiitotieltä 20, joka tarjoaa mahtavat maisemat, koska kiitotie päättyy 1700 jalan pudotukseen ja tyypillisesti lentoonlähdön jälkeen laskeudutaan alemmas jos halutaan seurata alueen VFR-reittejä. Nyt kuitenkin kaarroimme vasemman kautta ympäri ja jatkoimme nousua koska rannikolla meidän oli ylitettävä vuorijono ennen laskeutumista. Nurmikentille tyypillisesti tämänkään kentän löytäminen ei ollut aivan helppoa. Onneksi kiitotien jatkeella on ravirata, joka oli merkitty karttoihin ja toimi hyvänä maamerkkinä. Laskukierrokseen päästyämme kentältä erottui kynnys ja reunamerkit. Laskeutumisen jälkeen meidät viitottiin kenttäalueen reunaan pysäköimään, josta löysimme myös köysien kiinnityspisteet. Kenttä alkoikin aktivoitumaan ja päivän ensimmäinen purjekone hinattiin ilmaan puhdistaessamme konetta siihen tulleista hyönteisistä. Tässä kohtaa miehistön oli aika hyvästellä kone ja luovuttaa se seuraaville. Reissussa oli oltu vajaa 4 päivää, mutta koettu 4 eri maata ja saatu paljon hienoja lentokokemuksia.
| PVM | Lähtökenttä | Laskukenttä | Lähtöaika | Laskuaika | Lentoaika | Lentosäännöt |
| 03.07.2023 | LDSB | LDSS | 11:38 | 11:57 | 0:19 | VFR |
3. Heinäkuuta LDSS – LGIO
Reissun kolmas miehistö saapui Helsingistä Norwegianin kyydillä Splitin lentokentälle, josta taksi Sinjin lentopaikalle, jossa OH-STL oli odottamassa. Lentopaikalta löytyi myös kahvio, joka tosin tarjoili lähinnä nestemmäisiä tuotteita mutta avusti pizzan tilaamisessa läheisestä pizzeriasta toimitettuna.
Kreikasta yleisesti
Toisin kuin edellisen miehistön improvisoidut ja aamulla päätetyt kohteet oli tämä osuus matkasta tarkemmin suunniteltu ja lentosuunnitelmatkin jo tehty päiviä ennen. Syynä tähän oikeastaan oli se että lentäminen kohdistui Kreikkaan jossa on sinällään hienoa lentää, mutta helppoa se ei ole. Ensimmäinen haaste on jo heti siinä että Kreikka ei ole vielä huomannut kuuluvansa yhteiseen tullialueeseen, joten maahan pitää saapua ja maasta pitää lähteä rajapalvelut tarjoavan kentän kautta joka on myös mainittuna AIP:ssa Airport Of Entrynä. Tässähän ei olisi muuten ongelmaa, mutta Kreikka joutui eurokriisin aikoihin myymään valtion omaisuutta rankalla kädellä ja tähän kuului myös kaikki merkittävimmät lentokentät. Ne päätyivät Fraportin haltuun joka ei ole erityisen GA-ystävällinen palvelultaan eikä varsinkaan hinnoiltaan (400 eur+..). Airport of Entryjä jotka eivät ole Fraportin hallussa on 3 ja pohjoisesta tultaessa Ioannina on käytännössä ainut vaihtoehto. Toinen vaihtoehto on Kreetalla. Toinen suunnittelua vaativa asia on se että lähes kaikki kentät ovat PPR 48h tai enemmän ja tuntuvat pitävän siitä kiinni vaikka koko kenttä olisi tyhjä. Kolmas syy suunnitteluun on aukioloajat. Kentät ovat auki pitkälti reittiliikenteen tarpeen mukaan eli tunti tai pari aamusta ja tunti tai pari illasta tai vain toinen näistä. Eli jos on tiedossa vaikkapa 4 kenttää joissa haluaisi käydä näistä pitää päiväkohtaisista aukioloajoista katsoa sopiva yhdistelmä että näiden välillä pääsee kulkemaan. Neljäntenä seikkana on polttoaineen saatavuus. Vaikka STL kulkeekin jetillä ja omaa pitkän toiminta-ajan niin jossain välissä tarvitsee käydä sellaisella kentällä josta polttoainetta saa. Kreikassa ei kannata ajatella lentävänsä ilman että jollain miehistössä on AOPAn jäsenyys, koska sillä puolittaa monet hinnat.
Käytännössä miehistö oli tehnyt AIP:n, Kreikan Aopan ja Skydemonin kenttäarvostelujen perusteella karkeaa ennakkosuunnitelmaa ja jakanut keskenään tehtävät hankkia PPR ja hinnasto jokaiselta kentältä minne meinattiin mennä. Tämä ei myöskään ole kovin helppo tehtävä koska kreikkalaiset vastaavat melko huonosti eivätkä kovin informatiivisesti. Lopulta meillä oli kuitenkin jonkinnäköinen ymmärrys siitä että PPR:t olivat kunnossa ja hinnatkin oikealla hehtaarilla.
Matkaan!
Sinjin kuppilassa jouduimme hetken odottelemaan että kohdekentämme olisi saapumisen aikaan auki. Sää lupasi muuten hyvää, mutta koska oltiin jo iltapäivän puolella, satunnaisia CB pilviä saattaisi olla matkan varrella. Kentältä ei löytynyt enää ketään kun tuli lähdön aika, joten emme saaneet maksettua mahdollisia laskeutumismaksuja. Olimme kuitenkin yhteydessä kentän yhteishenkilöön joka kertoi että tämä kerta menkööt veloituksetta ja katsotaan seuraavalla kerralla uudelleen. Sinjin kentällä on melko lyhyt nurmikiitotie ja oli kuuma iltapäivä, joten ylimääräistä suorituskykyä ei ollut paljoa tarjolla. Nurmi hidastikin sen verran että kone piti nostaa maavaikutukseen kiihdyttämistä varten. Lentoonlähdön jälkeen otimme yhteyttä Splitin tutkalle nousua ja IFR-selvitystä varten. Reitti kulki pitkin Kroatian rannikkoa ja matkalla näimme paljon kauniita maisemia sään ollessa poikkeuksellisen kirkas. Dubrovnikiinkin oli ilmestynyt uusi silta sitten edellisen kerhomatkan ja tällä kertaa jätimme Tivatin välistä. Albanian Ohridin kenttä vaikutti houkuttelevalta, mutta tällä kertaa jouduimme jättämään sen väliin aikataulullisista syistä. Albanian ja Kreikan raja-alue on melko korkeaa vuoristoa ja siellä alkoi tulla myös pilviä vastaan. Toisin kuin edellisen miehistön aikaiset pilvet nämä aiheuttivat ihan havaittavaa turbulenssia ja vaati lentäjältäkin toimenpiteitä nopeuden ja korkeuden säilyttämiseksi – KAP140 on hieman turhan hidas reakoimaan näihin. Tarjolla oli myös reissun ensimmäinen mittarilähestyminen mittarilento-olosuhteissa ja vieläpä vuorien keskellä. Käytännössä kaikki menetelmät alkavat kentän päältä ja sieltä lähdetään laskeutumaan alaspäin solia pitkin, joten hieman lisäkilometrejä ja lentoaikaa oli luvassa. Radiossa ilmaantui ääneen myös toinen lentokone, jonka kutsutunnus ei kuulostanut kovin tutulta ja oli tulossa samalle kentälle. Lennonjohtaja ystävällisesti tiedustelisi olisimmeko valmiit ajamaan odotuskuviota kentän päällä kierroksen tai pari jotta nopeampi pääsisi ensin ja tähän suostuimme. Lopulta juurikin olimme aloittamassa odotuskuvion lentämistä saimmekin selvityksen lähestymiseen, joten jälleen jäi saamatta tuo melko harvinainen toimenpide. RNP lähestyminen oli mukavan selkeä ja sisälsi useita portaita korkeuden pudottamiseen. Matkustajille pilvien lomasta näkyi aina välillä vuorimaisemia. Pilvet loppuivat jo ennen loppuosaa ja kentällä vallitsi näkölento-olosuhteet. Kenttä on iso ja siellä on runsaasti parkkitilaa. Meitä ennen lähestynyt kone paljastui Atlantic Airwayn koneeksi. Maapalveluyhtiön edustaja osasi kertoa että kesäkaudella muutama eri yritys kuljettaa lomalentoja kesäkaudella kaupunkiin.
Laskeutumisen jälkeen oli ohjelmassa tankkaus sekä hieman papereiden täyttämistä ja matkustusasiakirjojen tarkastus (kerta näin schengenin sisällä kun liikutaan, aivan normaalisti). Varasimme hotellin Ionaninan vanhan kaupungin muurien sisältä ja siirryimme sinne taksilla, 11 euroa. Kiertelimme kaupunkia ja tutustuimme siellä olevaan taidefestivaaliin ennen illalliselle siirtymistä. Kaupunki on kaunis ja ympäröivä vuoristo ja järvimaisema miellyttävä. Suosittelemme erilaiselle kreikan lomalle!
| PVM | Lähtökenttä | Laskukenttä | Lähtöaika | Laskuaika | Lentoaika | Lentosäännöt |
| 03.07.2023 | LDSS | LGIO | 1519 | 19:08 | 2:49 | VFR/IFR |
4. Heinäkuuta LGIO – LGKC
Tavoitteenamme oli käydä tutustumassa eri kaupunkeihin/kenttiin joten päivän ensimmäisenä etappina oli Kytheran saari joka sijaitsee mannerkreikan eteläpuolella ennen Kreetan saarta. Saimme nukkua melko pitkään ja levätä hyvin koska aamun lähtemistä rajoitti kentän aukeaminen vasta klo 10. Olimmekin kentällä jo ennen aukeamisaikaa odottamassa ,että pääsisimme maksamaan kenttämaksut @LGIO 29,90 euroa. Ilmaan päästiin 14 minuuttia aukeamisen jälkeen! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta mutta ajoimme silti SIDin mukaisen lähtömenetelmän kerta sellaista oli tarjolla vuorten välissä. Visuaalilähtönä olisi toki säästänyt taas muutamia minuutteja, kun olisi voinut pysytellä näköyhteydellä erossa vuorista. Tällä reitillä erityisesti mieleen jäi useat ilmatilat, joissa lennonjohdolla ei ollut tutkaa vaan käytössä oli pelkät menetelmät. Ei päässyt lentäjälle tulemaan tylsää kun sai melkein koko lennon 10 minuutin välein ilmoitella DME-etäisyyksiä milloin millekkin pisteelle. Tälläistä kai se oli kaikkialla ennen. Koska kohdekenttä ei tarjonnut mittarimenetelmiä ja reitillä oli rajoitusalue, korkeammalla päätimme mittarilennon ja siirryimme matalammalle ihailemaan rannikon maisemia. Valitettavasti näkyvyys oli melko heikko joten varsinkaan kuvista ei oikein tullut mitään. Kenttää lähestyttäessä oli aika vaihtaa kentän taajuudelle, josta pieneksi yllätykseksi tuli pelkkää kantoaaltoa useamman hetken. Ennen kuin ehdimme katsoa mahdollisen varataajuuden lähetys kuitenkin päättyi ja pääsimme ilmoittamaan aikeistamme tiedotuspalvelulle. Kenttä on 1000 jalan korkeudessa ja melko lähellä jyrkännettä. Lähestyminen ja laskeutuminen tehtiin kiitotielle 02. Kone parkkiin ja reippaasti terminaaliin, josta otimme taksin kaupunkiin lounasta varten. Jälleen matkaa kentältä kaupunkiin oli melkoisesti mutta toimi samalla hyvänä esittelynä saaresta. Koska kylässä vaikutti olevan melko rajallisesti taksikuskeja, sovimme hänen kanssaan että tulee hakemaan meidät vajaan 2h päästä takaisin kentälle.
| PVM | Lähtökenttä | Laskukenttä | Lähtöaika | Laskuaika | Lentoaika | Lentosäännöt |
| 04.07.2023 | LGIO | LGKC | 1014 | 1224 | 2:10 | IFR/VFR |
4. Heinäkuuta LGKC – LGML
Pienen kylään tutustumisen ja maittavan lounaa jälkeen siirryimmekin takaisin kentälle. Kentällä oli melkoinen hulina päälle koska päivän reittilento oli piakkoin lähdössä, mutta maapalveluhenkilökunta otti meidät huomioon ja saimme maksettua kenttämaksut @LGKC 70,00 euroa ja siirryttyä koneellemme. Konetta valmistellessamme paikalle saapuikin Olympic airin lento. Päivän toinen lento veisi meidät Milokseen, jossa olisi tarkoitus viettää yö. Tälle lennolle liittyi myös toinen Kreikan AIP:n erikoisuus. VFR-lennot valvomattomassa aavan meren päällä ei ole sallittuja, joten reitti valikoitui hieman pidemmän kautta jotta pääsimme valvottuun tai pysyteltyä maan läheisyydessä. Positiivisena puolena tässä toki oli paremmat maisemat, joskin hieman utuiset.
Kreikkaan olennaisesti kuuluu myös runsasta määrä sotilasalueita jotka ovat melko aktiivisia. Monesti näihin saa paikalliselta lennonjohdolta selvityksen, mutta ennakkoon on vaikea tietää millaisia kiertoja on tulossa. Tällä kertaa pääsimme ilman kummempia kiertelyjä lähestymään Miloksen saarta, jonka lentokenttä sijaitsee lahden pohjukassa. Kone parkkiin melko pienelle asematasolle, jolla tosin olimme ainoat. Kenttä oli todella pieni ja olisi kaivannut pientä ylläpitoremonttia jo yli 10 vuotta sitten. Kiitotietä oli sentään hiljattain jatkettu. Sopivasti terminaalista poistuttua kentälle kaartoi taksi joka jätti matkustajat ja hyppäsimmekin siihen kyytiin päästäksemme kylille josta olimme juuri varanneet hotellin. Vaikka tavoitteenamme olikin saada pari kenttää per päivä seuraavalle päivälle sellaista ei ollut järkevästi saatu mahdutettua. Tämä toki tarkoitti ettei aamulla ollut kovin kiire mihinkään ja illalla pystyi ottamaan rennosti ja tutustumaan kylään paremmin.
| PVM | Lähtökenttä | Laskukenttä | Lähtöaika | Laskuaika | Lentoaika | Lentosäännöt |
| 04.07.2023 | LGKC | LGML | 1603 | 17:13 | 1:10 | VFR/IFR |
5. heinäkuuta LGML – LGSO
Huoneen luovutuksen jälkeen paikallisesta leipomosta aamiaisleipä ja kahvi kuten kaikki muutkin kylällä tuntuivat tekevän ruuhkasta päätellen. Edessä olisi lyhyt lento Syroksen saarelle. Lähinnä huomioitavaa aikataulun suhteen on se että lähtökenttä sulkeutuu 30 minuuttia ennen kuin kohdekenttä aukeaa ja koska lähtöä ei halua jättää aivan viimeisille minuuteille ilmassa olisi hyvä viettää noin 40 minuuttia ainakin. Reitti tarjosikin mahdollisuuksia pienelle kiertoajelulle katsellen matkalla olevia saaria. Aikataulun mukainen reittilento oli myöhässä ja kenttä oli täynnä matkustajia sinne saapuessamme. Saimme ohjeistuksen että matkustajia ei voi reittilennolle kuormata mikäli meillä on moottori päällä, joten jouduimme odottamaan käynnistystä kunnes reittilento saa ovensa kiinni. Tämä hieman lyhensi toivomaamme aikaa ennen kentän sulkeutumista mutta pääsimme silti ajoissa ilmaan. Tämän matkan aikana saimme myös lentotiedotuspalveluna varoituksen toisesta yleisilmailukoneesta samoilla korkeuksilla samaan aikaan ja samassa paikassa. Saimmekin ilmoitetun koneen näkyviin ja ohitettua toisemme turvallisesti. Syrosta lähestyttäessä etelän suunnalta kiitotien löytäminen oli hieman hankalaa. Onneksi Skydemonin selkeä visuaalinen ohjeistus lähestymiseen loi uskoa siihen että se kiitotie on siellä. Jälleen kerran kiitotie on rakennettu korkealle jyrkänteen viereen. Kiitotietä oli myös lyhennetty ja sen merkinnät olivat lähinnä mielenkiintoiset, mutta näistä oli NOTAMilla varoitettu. Laskeutumisen jälkeen jälleen heti tankkaus tankkauspaikalla, jossa olikin uuden tankkaajan koulutus käynnissä. Ainut kerta kun Kreikassa oli runsaasti työturvallisuusvälineitä käytössä ja ohjeistus olla käyttämättä kännyköitä edes 10 metrin päässä. Tankkaus saatiin kuitenkin suoritettua ja kone rullattua pysäköintipaikalle.
Tähän asti kentillä asioiden hoitaminen oli sujunut hyvinkin nopeasti tai niin nopeasti kuin joku 4-5 paperia voidaan täyttää ja leimata ja kopioida, mutta noin asiakaskokemuksena vaati melko vähän. Tilanne muuttui tällä kentällä kun ilmeisesti virkailija halusi noudattaa ohjeita ja vaatimuksia ja tehdä asiat oikein (Ilmeni että aikaisemmat olivat olleet hieman suurpiirteisimpiä). Yksi merkittävimmistä ongelmista oli se että koneen omistajan/operaattorin rekisteröintinumero sijaitsi EU:ssa, mutta ei ollut ALV-kelpoinen (kuten suomalaisten alv-rekisteröimättömien yhdistysten on tapana olla) Tämä oli kuulemman mahdotonta ja eivät voi myydä kuin ALV-rekisterissä oleville. Kun katselimme vanhoja kuitteja ilmeni että aikaisemmat virkailijat olivat ratkaisseet tämän vähän luovemmin. Tätä kokonaisuutta sai säätää toista tuntia kunnes lopulta paperit saatiin tehtyä henkilöasiakkaalle ja vaati henkilöllisyystodistuksia yms paperisäätöä. Summaksi tuli kenttämaksulle @LGSO 43 euroa. Onneksi olimme jälleen halunneet hoitaa kaikki paperit heti saapuessa eikä lähtöpäivänä. Myöskin taksin tilaaminen oli yllättävän vaikeata vaikka kentällä olikin kasa numeroita – monet niistä eivät vastanneet. Saimme taksin paikalle juuri sopivasti kun paperihommat saatiin kasaan. Onneksi lento oli ollut lyhyt ja kello oli vasta yksi iltapäivällä. Tämä mahdollisti rauhassa hotelliin kirjautumisen. lounaan, pienen lepohetken ennen kaupunkikierrosta ja uintia. Kaupungista löytyi paljon historiaa eri aikakausilta ja kaupungissa näkyi edelleen iso telakka ja satama – Olihan tämä Kreikan pääsatama ennen Pireuksen rakentamista.
| PVM | Lähtökenttä | Laskukenttä | Lähtöaika | Laskuaika | Lentoaika | Lentosäännöt |
| 05.07.2023 | LGML | LGSO | 10:27 | 11:16 | 0:49 | VFR |
6. heinäkuuta LGSO – LGIO
Aikainen lintu madon nappaa. Päivästä oli tulossa pitkä koska pelkästään lentoaikaa oli arviolta reilu 7 tuntia Syrokselta Venetsiaan, johon olimme sopineet seuraavan vaihdon. Tähän oli alunperin suunniteltu 2 pidempää lentoa, mutta kun kävi ilmi että LGSO ei olekaan AIP:n Airport Of Entry listalla (vaikka tarjoavatkin tullin ja rajan!) niin päädyimme kulkemaan jälleen Ioanninan kautta nostaen kokonaislentomäärän kolmeen. Aikainen herätys ja ripeä siirtyminen taksitolpalle ja sieltä taksi kentällä. Koska kaikki paperit oli tehty jo edellisenä päivänä pääsimme suoraa koneellemme ja olimme ilmassa jo 7.35! Reitti kulki Ateenan ohi joten saimmekin nauttia radiotaajuuksilla että ikkunasta ulos katsomalla runsaasta lentoliikenteestä. Ioanninan kentälle oli TAFissa luvattu mahdollista sumua aamuyölle, mutta lähtiessämme Syrokselta sää oli Ioanninassa CAVOK eli sumu ei ollut toteutunut. Tähän oli kuitenkin tullut matkan aikana muutos ja ensimmäinen kentältä saamamme metar tarjosi 900 metrin näkyvyyttä ja 900 jalan pystynäkyvyyttä. Aurinko kuitenkin jo paistoi taivaalta joten päätimme mennä kokeilemaan onneamme ja myös lennonjohto arveli tilanteen parantuvan. Tällä kertaa pääsimmekin ajamaan lähestymismenetelmää niin että ympärille kyllä näimme mutta laakson pohja oli pilvien peitossa. Loppuosalle tultaessa kiitotien alku näkyi pilven alta ja sen löytämistä helpotti se että paikalla oltiin käyty jo muutama päivä aikaisemmin. Aamusumu matalalla järven ja lentokentän päällä auringon paistaessa loi kauniin maiseman. Laskeutumisen jälkeen otimme jälleen tankkauksen ja menimme terminaaliin hoitamaan rajanylitysmuodollisuudet. Terminaalissa oli kahvila auki joten päädyimme ostamaan sieltä täytetyt sämpylät – hieman yllättäen tuotteet myytiin meille yli puolet alle hintalapun hinnan. Ehkäpä antoivat henkilökuntahinnan huomiot liivit päällä paikalle putkahtaneelle miehistölle. Kenttämaksut olivat tällä kertaa @LGIO 28.06 euroa.
| PVM | Lähtökenttä | Laskukenttä | Lähtöaika | Laskuaika | Lentoaika | Lentosäännöt |
| 06.07.2023 | LGSO | LGIO | 07:35 | 09:46 | 2:11 | VFR/IFR |
6. heinäkuuta LGIO – LIPY
Terminaalissa syödyn aamupalan jälkeen oli aika jatkaa matkaa kohti Italiaa. Sääennusteet lupasivat sinistä taivasta koko matkalle – ja toki sitä vastatuulta. Tällä kertaa lähdimme visuaalissa välttääksemme ylimääräisen kiertämisen kentän alueella ja nousimme vuoria välttäen reitille. Matkalla oli ensin pieni merenylitys ja sen jälkeen meren päällä rannikoa seuraten kohti Anconaa. Kyyti oli tasaista eikä radiotaajuuksillakaan tapahtunut oikein mitään. Aamut ovat mukavan rauhallista aikaa lentää. Anconaa lähestyttäessä saimme selvityksen lähestymismenetelmään joka veisi meidät ILS lähestymiseen kiitotielle 20. Menetelmä olikin melko isolla kädellä piirretty ja huomattavasti nopeammille ilma-aluksille kuin STL. Lopulta jo loppulähestymisessä ollessamme lennonjohtaja tiedusteli että olisiko mahdollista päättää IFR ja väistää oikealle että saisivat nopeampaa liikennettä meidän takaa laskuun ja tähän suostuimme. Liityimme myötätuuleen kiitotie 04 ja suoritimme laskeutumisen. Mantereen päällä kentän pohjois- ja länsipuolella alkoi näkymään ukkospilviä ja vettäkin rupesi hieman satamaan laittaessamme konetta väliaikaisesti parkkiin ja odottaessamme tankkausta. Siirryimme terminaaliin maksamaan kenttämaksut @LIPY 74,50 ja hieman tutkimaan ilmestyneen ukkosen suuntaa ja kokoa.
| PVM | Lähtökenttä | Laskukenttä | Lähtöaika | Laskuaika | Lentoaika | Lentosäännöt |
| 06.07.2023 | LGIO | LIPY | 1114 | 1508 | 3:54 | IFR/VFR |
6. heinäkuuta LIPY – LIPV
Tuoreiden säätietojen perusteella teimme arvion että voimme jatkaa matkaa suunnitellusti kohti Venetsian Lidoa, tosin reittiä hieman kauemmas merelle siirtäen ja valmistautuen lentämään matalemmalla. Venetsian päässä sään pitäisi olla edelleen hyvää.
Lentoonlähtö kiitotieltä 04 kohti merta kevyen sateen saattelemana. Meren päällä pääsimmekin nousemaan 5 000 jalkaan ennakkoarvioista huolimatta ja jatkamaan reitillä kohti venetsiaa. Lennonjohto antoi hyvin selvityksiä matkalla olleisiin ilmatiloihin ja koordinoi valmiiksi aina seuraavan ilmatilan kanssa, vaikka olimmekin varautuneet laskemaan korkeutta koska olimme joka tapauksessa lähestymässä määräkenttää. Venetsian laguunin alue on todella kaunista ja erityisesti etelästä saapuessa laguunia rajaavien saarten ollessa ohuempia. Kentän saapumisreitti seuraakin näitä saaria ja ilmoittautumispisteet ovat selkeitä maamerkkejä. Loppuosan aloituspisteenä voi hyvin pitää San Lazzaro degli Armenin luostarisaarta. Kenttähän on nurmikkoa mutta hyvin hoidettua ja laskeutumisen jälkeen rullasimme konerivin päähän pysäköimään. Itse terminaali on todella hieno ja pidetty hyvässä kunnossa ja siellä toimii ravintola johon menimmekin nauttimaan oluet onnistuneen lentomatkan kunniaksi. Reilu 3 vuorokautta aikaisemmin olimme ottaneet koneen käyttöömme Sinjistä Kroatiassa, kiertäneet kreikkaa ja nyt olimme Venetsiassa. Olimme nähneet ja kokeneet niin paljon vain muutamassa päivässä. Nyt olimme pysäköineet ja siistineet koneen seuraavalle miehistölle, jonka on määrä lentää kone takaisin Suomeen. Koska meistä kukaan ei ollut vielä jatkamassa matkaamme samana päivänä, otimme yhteisen hotellin Lidon saarelta, josta pääsee vesibussilla Venetsian päälentokentälle. Menimme vielä yhteiselle illalliselle juhlistamaan onnistunutta kerhomatkaamme.
| PVM | Lähtökenttä | Laskukenttä | Lähtöaika | Laskuaika | Lentoaika | Lentosäännöt |
| 06.07.2023 | LIPY | LIPV | 1626 | 1736 | 1:10 | VFR |
Mukaan ensi vuonna?
Heräsikö kiinnostus osallistua kerhomatkalle ja päästä kokemaan lentämistä Suomen ulkopuolella? Tarkoituksenamme on järjestää reissu myös ensi vuonna! Kohteet ja ajankohta valikoituvat osallistujien kiinnostuksen perusteella. Kerhomme on avoinna kaikille ilmailusta kiinnostuneille ja mikäli lupakirja vielä puuttuu niin saat senkin meidän kauttamme. Lupakirja ei myöskään ole edellytys matkalle osallistumiseen ja meillä on ollut vuosittain mukana lupakirjattomia. Matkan suunnittelu aloitetaan yleensä keväällä ja siitä tiedotetaan kerhon viestimissä. Kokemusvaatimuksia lentäjille ei myöskään ole, mutta olisi suotavaa että olet sinut koneemme kanssa ja olet mielellään lentänyt jonkin verran matkalentoja myös valvotussa ilmatilassa esimerkiksi Suomessa ja Virossa. Kokeneemmat kyllä opastavat lennon suunnittelusta lennon aikaiseen ennakointiin ja auttavat ymmärtämän lennonjohdon oudompia selvityksiä.
Miten STL:n matka jatkui Venetsiasta? Lue seuraavan miehistön matkakertomus täältä. (englanniksi)
