Marko kirjoittaa:
Kesän lentoretkemme oli vaarassa sillä koneen huolto oli
venynyt odotettua pidempään. Onneksi tiistaina klo 12:00 tuli
vapauttava puhelinsoitto: kone olisi noudettavissa korjaamolta
klo 14:00. Pidimme pikaisen puhelinneuvottelun ja päätimme
lähteä matkaan jo tiistai-iltapäivän aikana. Pikaisen
pakkaamisen ja kentälle syöksymisen jälkeen olimme valmiina
lähtöön klo 17:00. Matkalle osuva hangon kenttä oli poissa
käytöstä joten ensimmäiseksi tavoittelisimme Kumlingen
saarikenttää ahvenanmaalla.
Kumlingeen mentäisiinkin hienosti “plaanilla” 4000 jalan
matkalentokorkeudella. Tankkasimme puolet tankit polttoainetta
sillä matkatavaraa oli kertynyt kohtuullisesti mukaan.
Lentoonlähdön jälkeen yhteys Helsingin tutkaan ja saimme
Kauklahden radiomaston ohitettuamme luvan aloittaa nousun
matkalentokorkeuteen. Kovan vastatuulen johdosta saavutimme
Lohjan kaupungin tasan 3 minuuttia arvioitua myöhemmin ja
korjasimme lentosuunnitelmaan reittipisteiden ohitusaikoja
vastaavasti. Siirtyessämme takaisin valvomattomaan ilmatilaan
sanoimme näkemiin Helsingin tutkalennonjohtajalle .
Seuraavaksi olisikin vuorossa Turun lähestymisalueen
läpäisy. Virittäydyimmekin hyvissä ajoin kentän
taajuudelle ja kuuntelimme ATIS-tiedotteen.
“OH-CAU pyytää lupaa Turun TMA:lle, 4000 jalkaa välillä
Perniö-Houtskär.”
Selvitetys saatiin toiveiden mukaan, jatkoimme reitillä.
Matkalla kumlingeen näimme paljon laivoja. Pitkän lennon
jälkeen saimme kohteena olevat saaret näkyviin ja
valmistauduimme laskuun. Hiljaiselle Kumlingen kentälle sattui
lentämään samaan aikaan toinenkin kone – ja hetken
tähysteltyämme saimmekin liikenteen näkyviin.
Laskun jälkeen oli aikaa kävellä ympäri kenttäaluetta ja
tehdä kävelyretki Kumlingen kivikirkolle ja ihmetellä
samalla saaristoidylliä Ahvenanmaalaisittain.
Päivän päätteeksi oli aikaa suunnitella seuraavan päivän
lentoretkeä ja Ruotsin ilmatilan valloitusta.
Aamulla aikaisin kohti Maarianhaminaa jonne saavuimme parahiksi
aamuruuhkan aikaan. Laskeutumisen jälkeen lennonopettajamme
Sanny Jethani saapui oppilaan kanssa tankkaamaan Pilot Factoryn
Bravolla. Ovat pojat heräneet hekin aikaisin. Tankkauksen
jälkeen suuntasimme kaupungille sillä Jan tarvitsi itselleen
makuupussin ja ennen kaikkea pehmeämmän makuualustan. Ruotsin
kielellä makuupussi on sovsäck…
Sitten Ruotsiin. Valitsimme ensin Gävlen kohdekentäksemme,
siellä oli todella komea kiitotie ja ison lennonjohto torni –
mutta kentällä oli vain AFIS, ei lennonjohtoa. Jan ja Antti
jatkoivat plaanien tekemistä ja Marko hoiti tankkausta.
Seuraavaksi Marko ohjasti koneen Ludvika-nimiselle
korpikentälle joka oli kohtuullisen korkealla suomalaiselle.
Vuoristoisessa maastossa, korkeus merenpinnasta 800 jalkaa.
Lopuksi Antti laski koneemme Karlstadin kentälle jossa kesä
jatkui kylmän rintaman mentyä ohi kohti Suomea..
Karlstadista hankimme viikkokortin ruotsin kentille, se kattaa
kaikki laskeutumismaksut koko maassa, hintaa oli noin 450
kruunua. Juttelimme paikallisen Cessnalentäjän kanssa
elämän menosta.
Karlstadin kentältä matkamme jatkui kohti Jönsköpingin
kenttää, Ruotsin suurten järvien yli jotka vaikutivat
todella isoilta. Tuntuma oli kun Suomenlahden ylityksellä
konsanaan. Götan kanava tuli nähtyä sekä Visingsön saari
jonka pohjoispäässä oli upea ruohokenttä. Huomasimme että
useat Ruotsin kentät tuntuvat olevan 600-700 metrisiä
ruohokenttiä.
Keskiviikkoiltana vaihteeksi hotelliin yöksi. Huomenna on
ohjelmassa lisää lennonsuunnittelua..
Marko, toim. Tuomas
